Spialia sertorius on pieni, mustanruskea paksupää, jolla on valkoisia ruutumaisia täpliä ja silmiinpistävän punaruskea takasiiven alapinta. Se esiintyy Pohjois-Afrikassa, Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä Länsi-Aasiassa.
Lämpimät, kuivat niityt, sorakuopat ja louhokset sekä metsänaukiot ja pensaikkojen reunat, joilla kasvaa Sanguisorba minor -kasvia, noin 1 650 m:n korkeuteen asti.
Tuntomerkit
Siipiväli 22–24 mm. Yläpinta on mustanruskea, ja siinä on runsaasti valkoisia ruutumaisia täpliä sekä rivi pieniä valkoisia täpliä mustavalkoruutuisen reunan suuntaisesti. Alapinta on punaruskea, harvemmin tummanruskea tai vihertävä, ja siinä on runsaasti valkoisia ruutumaisia täpliä.
Samannäköiset lajit
Mansikkakirjosiivellä ja muilla Pyrgus-suvun lajeilla takasiiven alapinta on harmaanruskea tai oliivinvihreä, ei koskaan punaruskea.
Biologia
Toukat syövät vain Sanguisorba minor -kasvia, ensin kukkia ja myöhemmin lehtiä. Ne elävät ja talvehtivat kehrätyssä lehtisuojassa. Koiraat puolustavat reviiriä levähdyspaikaltaan, ja aikuiset juovat usein lätäköistä.
Tiedot maittain
Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.
Saksa
Tilanne tässä maassaKohtalaisen yleinen SaksassaV (silmälläpidettävä (Vorwarnliste))2 317 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 0
Hhelmikuu: 0
Mmaaliskuu: 0
Hhuhtikuu: 62
Ttoukokuu: 1 087
Kkesäkuu: 646
Hheinäkuu: 155
Eelokuu: 339
Ssyyskuu: 28
Llokakuu: 0
Mmarraskuu: 0
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Saksa.
Lentoaika
Yksi sukupolvi toukokuun lopusta kesäkuuhun tai kaksi sukupolvea touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa. Talvehtii toukkana.
Levinneisyys
Pohjois-Afrikka, Etelä- ja Keski-Eurooppa sekä Länsi-Aasia, enintään noin 1 650 metriin. Saksassa pääasiassa etelässä.