Lajiopas
Paksupäät

Suokirjosiipi

Pyrgus centaureae

Suokirjosiipi on mustanruskea kirjosiipi, jonka molemmissa siivissä on suuria valkoisia täpliä ja jonka hienot karvat antavat harmaan hohteen. Se elää pohjoisessa lakkasoilla alavan metsän vyöhykkeestä aivan puurajan yläpuolelle.

Suokirjosiipi
Kuva: xpda · CC BY-SA 4.0

Esiintymismaat

NorjaRuotsiSuomi

Elinympäristö

Keidassuot ja muut suot, joilla kasvaa lakkaa, alavasta metsästä aivan puurajan yläpuolelle tunturikoivuvyöhykkeeseen.

Tuntomerkit

Siipiväli 28–32 mm. Yläpinta on mustanruskea, ja kummassakin siipiparissa on suuria, selviä valkoisia täpliä, joiden päällä on harmaita karvoja, jotka antavat harmaan hohteen; kaukana pohjoisessa karvat ovat tiheämpiä ja vaaleampia, joten siivet näyttävät vihertävänharmailta. Takasiiven alapinta on mustanruskea, ja siinä on valkoiset suonet ja valkoisia täpliä, ja valkoisen poikkijuovan sisäreunassa on keskellä sisäänpäin osoittava valkoinen hammas. Muiden kirjosiipien tapaan sillä on tanakka ruumis ja koukkupäiset tuntosarvet, ja se lentää erittäin nopeasti lähellä maata.

Samannäköiset lajit

Takasiiven yläpinnan valkoiset täplät erottavat sen tummakirjosiivestä ja tunturikirjosiivestä. Mansikkakirjosiipi on pienempi ja tummempi, ei lennä soilla, ja sen takasiiven alapinnan juovan sisäreuna on tummakirjosiiven tavoin tasainen.

Biologia

Toukka syö lakkaa (Rubus chamaemorus), nuorena ehkä vaivaiskoivua (Betula nana). Kehitys kestää usein kaksi vuotta. Koiraat löytävät naaraat sekä partioimalla että odottamalla istuinpaikalla. Aikuiset pysyttelevät yleensä suolla mutta käyvät kukilla lähellä olevilla kuivemmilla, avoimilla mailla, kuten voimajohtokaduilla.

Tiedot maittain

Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.

Norja

Tilanne tässä maassaYleinen NorjassaLC (elinvoimainen)156 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
  1. tammikuu: 0
  2. helmikuu: 0
  3. maaliskuu: 0
  4. huhtikuu: 0
  5. toukokuu: 4
  6. kesäkuu: 79
  7. heinäkuu: 31
  8. elokuu: 0
  9. syyskuu: 0
  10. lokakuu: 0
  11. marraskuu: 0
  12. joulukuu: 0

Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Norja.

Lentoaika

Kesä–heinäkuussa; etelän alavilla seuduilla vain kesäkuussa.

Levinneisyys

Selvästi itäinen levinneisyys Norjassa. Tavataan Itä-Norjan alankoalueiden soilla ja ulottuu vuoristoon; vain Hardangervidda-vuoriylängön vedenjakajan länsipuolella. Laajalle levinnyt Trøndelagin sisäosissa, ei tavata Nordlandissa, mutta ilmestyy uudelleen Tromsin läänin sisäosissa ja on laajalle levinnyt Finnmarkissa lukuun ottamatta läntisimpiä rannikkoalueita. Noin 340 havaintoa vuoden 2025 julkaisun mukaan; kannan katsotaan olevan Norjassa vakaa.

Ruotsi

Tilanne tässä maassaElinvoimainen RuotsissaLC (elinvoimainen)829 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
  1. tammikuu: 0
  2. helmikuu: 0
  3. maaliskuu: 0
  4. huhtikuu: 0
  5. toukokuu: 12
  6. kesäkuu: 331
  7. heinäkuu: 86
  8. elokuu: 1
  9. syyskuu: 0
  10. lokakuu: 0
  11. marraskuu: 0
  12. joulukuu: 0

Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Ruotsi.

Lentoaika

Etelässä lentoaika ulottuu kesäkuun toiselta viikolta kuukauden loppuun; vuoristoalueilla kesäkuun viimeiseltä viikolta heinäkuun ensimmäiselle tai toiselle viikolle.

Levinneisyys

Suokirjosiipi tavataan Pohjois-Västerbottenista pohjoisimpaan Lappiin (Ruotsi), mutta on vähemmän yleinen rannikkoalueilla; sitä tavataan kaikkien tunturialueiden soilla. Suomessa sen levinneisyys on harvempaa kuin muilla soihin sidoksissa olevilla pohjoisilla päiväperhoslajeilla.

Suomi

Tilanne tässä maassaHarvinainen vakituinen SuomessaNT (silmälläpidettävä)175 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
  1. tammikuu: 0
  2. helmikuu: 0
  3. maaliskuu: 0
  4. huhtikuu: 0
  5. toukokuu: 2
  6. kesäkuu: 111
  7. heinäkuu: 62
  8. elokuu: 0
  9. syyskuu: 0
  10. lokakuu: 0
  11. marraskuu: 0
  12. joulukuu: 0

Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Suomi.

Lentoaika

Etelä-Suomessa lentää kesäkuun alusta heinäkuun alkuun, Pohjois-Suomessa kesäkuun lopusta heinäkuun puoliväliin. Toukka talvehtii.

Levinneisyys

On harvinaistunut Etelä-Suomessa soiden ojituksen vuoksi ja esiintyy nykyisin pääasiassa Kainuussa ja Lapissa sekä Pohjanmaalla.