Tuominopsasiipi on tummanruskea opsasiipi, jolla on lyhyt pyrstö ja takasiiven alapinnalla leveä, mustapilkkuinen oranssi nauha. Se esiintyy Pohjois-Espanjasta Euroopan ja Siperian halki Japaniin ja Koreaan.
Lämpimät, suojaisat oratuomipensasaidat ja -pensaikot, suuremmat aukiot, metsälaitumet, tuoreet avohakkuualat ja etelään avautuvat lehtimetsien reunat, myös luumupuut. Laji taantuu, kun pensasaidat raivataan tai vanhenevat.
Tuntomerkit
Siipiväli 30–35 mm. Yläpinta on tumman harmaanruskea, ja takasiivessä on ohut pyrstö. Koiraalla on keskisolussa vaaleanharmaa tuoksulaikku sekä katkonainen, hajanainen oranssi reunanauha alhaalla takasiivessä; naaraalla oranssi nauha ulottuu etusiipeen. Alapinta on kellertävästä harmaanruskeaan, ja siinä on katkonainen valkoinen viiva sekä leveä oranssi nauha koko takasiiven reunaa pitkin, jota sisäpuolelta rajaavat voimakkaat mustat pisteet ohuine valkoisine reunuksineen. Pyrstön alla on pieni hopeinen täplä.
Samannäköiset lajit
Lajilla Satyrium ilicis on takasiiven alapinnalla vähemmän oranssia, eikä siinä ole selviä mustia kaarevia viiruja ja pyöreitä pisteitä. Jalavanopsasiivellä ja lajilla Satyrium spini ei ole näin leveää, yhtenäistä oranssia nauhaa, jossa on voimakkaat mustat pisteet.
Biologia
Pääasiallinen ravintokasvi on oratuomi (Prunus spinosa). Laji talvehtii täysin kehittyneenä toukkana munan sisällä oksanhaaroissa ja oksilla; keväällä nuori toukka porautuu puhkeamassa olevaan silmuun ja syö kukkasilmuja, kukkia ja myöhemmin lehtiä. Kotelo istuu oksalla ja muistuttaa linnunlantaa. Aikuiset syövät pääasiassa kirvojen mesikastetta ja käyvät valkoisilla kukilla, kuten Ligustrum vulgare, selja (Sambucus) ja karhunvatukka (Rubus fruticosus). Koiraat kokoontuvat kosiskelemaan korkeisiin oratuomiin.
Tiedot maittain
Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.
Tilanne tässä maassaElinvoimainen RuotsissaLC (elinvoimainen)1 014 kirjattua havaintoa
Lentoaika
Lentää kesäkuun kolmannelta viikolta heinäkuun alkuun, viileämpinä kesinä heinäkuun puoliväliin asti.
Levinneisyys
Ruotsissa Skoonesta ja Blekingestä Öölantiin ja Itä-Smålandiin, missä sillä on nykyisin pääasiallinen levinneisyysalueensa; 1990-luvun lopusta lähtien se on laajentunut pohjoiseen Östergötlandiin. Tanskassa se on nyt todennäköisesti hävinnyt. Maailmanlaajuinen levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta Euroopan ja Siperian kautta Altaille, Mongoliaan, Amun alueelle, Japaniin ja Koreaan.
Tilanne tässä maassaHarvinainen vakituinen Englannissa, rajoittunut pienelle alueelleEN (erittäin uhanalainen)1 801 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 1
Hhelmikuu: 4
Mmaaliskuu: 3
Hhuhtikuu: 1
Ttoukokuu: 38
Kkesäkuu: 1 669
Hheinäkuu: 81
Eelokuu: 1
Ssyyskuu: 0
Llokakuu: 0
Mmarraskuu: 3
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Iso-Britannia.
Lentoaika
Kesäkuusta heinäkuun alkuun yhtenä sukupolvena; lentoaika on erittäin lyhyt ja huipentuu kesäkuun kolmella viimeisellä viikolla. Talvehtii munana.
Levinneisyys
Rajoittuu pieneen Keski-Englannin vyöhykkeeseen, joka kulkee suunnilleen Oxfordista Peterboroughiin. Se taantui tasaisesti 1900-luvulla ja supistui noin 50 paikkaan. Levinneisyyden kehitys −33 % (2002–2019), runsauden kehitys +348 % (1995–2019).
Tilanne tässä maassaHarvinainen vakituinen SuomessaLC (elinvoimainen)438 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 0
Hhelmikuu: 0
Mmaaliskuu: 1
Hhuhtikuu: 6
Ttoukokuu: 4
Kkesäkuu: 218
Hheinäkuu: 205
Eelokuu: 4
Ssyyskuu: 0
Llokakuu: 0
Mmarraskuu: 0
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Suomi.
Lentoaika
Lentää kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Talvehtii munana.
Levinneisyys
Harvinainen ja paikallinen Etelä-Suomessa, levinneisyydeltään selvästi itäinen. Vahvimmat kannat ovat Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Hämeessä. Ilmeisesti taantunut lounaassa; Ahvenanmaalla ja länsirannikolla hyvin vähän.