Sinappiperhonen on pieni valkoperhonen, jonka etusiiven kärki on tumma ja valkotäpläinen ja jonka takasiiven alapinta on oliivinvihreiden laikkujen marmoroima. Se on yleinen Etelä-Euroopassa ja vaeltaa kesällä pohjoiseen.
Avoimet, kukkarikkaat ruohikot ja niityt, kuivat rinteet, niukkakasvustoinen karu maa, rannikon dyynit, tienvarret, puutarhat ja puistot, noin 2 700 metrin korkeuteen asti.
Tuntomerkit
Siipiväli 45–52 mm. Yläpinta on valkoinen, etusiiven kärki on harmaamusta ja valkotäpläinen, ja solun päässä on suuri, lähes neliömäinen musta täplä; takasiivessä on muutama tumma täplä reunaa pitkin. Alapinta on paras maastotuntomerkki: takasiipi on oliivinvihreiden, valkoisten katkomien laikkujen marmoroima, ja etusiiven kärki on vihertävä. Naaras on yleensä suurempi ja voimakkaammin kuvioitu, ja siinä on ylimääräinen täplä etusiivessä sekä himmeä tummien täplien rivi takasiiven reunaa pitkin.
Samannäköiset lajit
Pontia edusa on ulkonäöltään identtinen, ja sen voi erottaa vain sukupuolielimiä tutkimalla. Vuorisinappiperhosella vihreä marmorointi seuraa suonia. Auroraperhosella on samanlainen marmorinen alapinta, mutta se on paljon rikkonaisempi.
Biologia
Toukat syövät ristikukkaisia, kuten Turritis glabra- ja Cakile maritima -kasveja, sekä Reseda-lajeja. Ne ovat hoikkia, vihreästä sinertävänharmaaseen, ja niillä on keltaiset selkä- ja kylkijuovat sekä mustia pisteriviä; ne kasvavat noin 30 mm pituisiksi. Sukupolvia on useita vuodessa. Syksyn kotelot talvehtivat, mutta selviävät vain leudossa ilmastossa. Aikuiset ovat voimakkaita, nopeita lentäjiä ja vaeltavat laajalti.
Tiedot maittain
Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.
Tilanne tässä maassaHarvinainen vaeltaja Iso-Britanniassa; alle 20 havaintoa vuoden 1952 jälkeenNA (arviointiin soveltumaton)
Lentoaika
Nähdään Iso-Britanniassa tyypillisesti heinä-, elo- ja syyskuussa. Sen uskotaan olevan kykenemätön selviämään Britannian talvesta.
Levinneisyys
Erittäin harvinainen tulokas, jota joinakin vuosina ei nähdä lainkaan. Vuosina 1944–1950 tapahtui suuri vaellusaalto, ja vuonna 1945 nähtiin yli 700 yksilöä, enimmäkseen Cornwallissa; vuoden 1952 jälkeen on kirjattu alle 20 yksilöä.
Irlanti
Tilanne tässä maassaHarhailija Irlannissa; ei ole koskaan vakiintunutNA (arviointiin soveltumaton)
Lentoaika
Ei vakiintunutta lentoaikaa Irlannissa, koska laji ei lisäänny siellä.
Levinneisyys
Luokiteltu harhailijaksi, joka ei ole koskaan vakiintunut Irlannissa.