Kirsikkaperhonen ja isonokkosperhonen ovat kaksi hyvin samankaltaista, suurta oranssia perhosta, joilla on suuret mustat täplät, tumma reunus sinisin kuunsirpein ja kaarnanvärinen alapuoli. Varmin ero on jalkojen väri.
Avoimet lehti- ja sekametsät, metsänreunat ja aukiot, puistot ja vanhat hedelmätarhat; isonokkosperhonen myös soisilla paju- ja koivualueilla sekä pensaikkoisissa jokilaaksoissa.
Tuntomerkit
Siipiväli 45–71 mm; sukupuolet ovat samanlaisia. Yläpuoli on oranssi tai kellertävänruskea suurin mustin täplin, joista suurimmat ovat etusiiven etureunalla, ja siipien reunat ovat lovelliset tumman reunuksen ja takasiivellä sinisten kuunsirppien kanssa. Alapuoli on kaarnamainen, ruskea- ja harmaamarmoroitu. Kirsikkaperhosen jalat ovat mustanruskeat. Isonokkosperhosen jalat ovat vaalean kellertävänruskeat, se on hieman punertavampi, sen siipien reunat ovat enemmän sahalaiset ja tumma reunus leveämpi ja sumeampi; etusiiven etureunan vaaleista täplistä vain uloin on selvä.
Samannäköiset lajit
Lajit erottaa parhaiten jaloista: kirsikkaperhosella ne ovat mustanruskeat, isonokkosperhosella vaaleat. Nokkosperhonen on pienempi ja kirkkaammin oranssi, sen takasiiven tyvi on tumma ja etusiivellä on vain kolme mustaa täplää. Herukkaperhosen siivet ovat syvään liuskaiset ja sen reunus on kellertävä sinertävän sijaan.
Biologia
Toukat elävät parvina lehtipuilla: kirsikkaperhonen pääasiassa jalavalla (Ulmus) ja raidalla (Salix caprea), myös haavalla, kirsikalla, päärynällä ja omenalla; isonokkosperhonen pääasiassa pajuilla, kuten raidalla ja harmaapajulla (Salix cinerea). Munat munitaan keväällä tiiviinä kasaumina ohuiden oksien ympärille. Uudet aikuiset kuoriutuvat kesällä, ovat aktiivisia vain muutaman viikon ja talvehtivat sitten, usein ontoissa puissa tai ullakoilla. Molemmat ravitsevat itseään puunmahlalla ja vaeltavat laajalti.
Tiedot maittain
Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.
Tilanne tässä maassaKirsikkaperhonen: hävinnyt, mahdollisesti palaamassa; isonokkosperhonen: harvinainen vaeltajaKirsikkaperhonen: RE (alueellisesti hävinnyt); isonokkosperhonen: NA (arviointiin soveltumaton)112 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 1
Hhelmikuu: 3
Mmaaliskuu: 18
Hhuhtikuu: 28
Ttoukokuu: 23
Kkesäkuu: 10
Hheinäkuu: 16
Eelokuu: 10
Ssyyskuu: 1
Llokakuu: 1
Mmarraskuu: 1
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Iso-Britannia.
Lentoaika
Kirsikkaperhonen: yksi sukupolvi vuodessa, aikuiset ilmestyvät heinä–elokuussa ja talvehtivat aikuisina, jolloin ne tulevat uudelleen esiin keväällä. Isonokkosperhonen: havaintoja Iso-Britanniassa heinäkuussa (1953 ja 2014).
Levinneisyys
Kirsikkaperhonen: aiemmin laajalle levinnyt Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa; viimeksi kirjattu vakituisena 1980-luvulla. Havainnot ja muutamat lisääntymishavainnot ovat lisääntyneet etelärannikolla, ja vuonna 2026 Butterfly Conservation totesi, että sitä voitaisiin jälleen kuvata vakituiseksi; se pysyy GB Red List -luokituksessa luokassa alueellisesti hävinnyt seuraavaan päivitykseen asti. Isonokkosperhonen: yksi vahvistettu havainto ennen vuotta 2014 (Kent, 1953), sitten havaintoja useissa Kaakkois-Englannin maakunnissa heinäkuussa 2014.
Tilanne tässä maassaHyvin harvinainen; laji.fin mukaan molemmat lajit ovat vakituisiaLC (elinvoimainen)895 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 0
Hhelmikuu: 0
Mmaaliskuu: 45
Hhuhtikuu: 155
Ttoukokuu: 80
Kkesäkuu: 56
Hheinäkuu: 517
Eelokuu: 33
Ssyyskuu: 9
Llokakuu: 0
Mmarraskuu: 0
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Suomi.
Lentoaika
Lentää heinä–syyskuussa. Talvehtineet aikuiset lentävät uudelleen huhti–toukokuussa. Talvehtii aikuisena.
Levinneisyys
Molemmat lajit ovat harvinaisia, ja niitä on nähty pääasiassa etelärannikon tuntumassa, enimmäkseen Kaakkois-Suomessa. Isonokkosperhonen havaittiin hyvin runsaslukuisena kesällä 2012 (yli 800 yksilöä yli 300 havainnossa), erityisesti etelärannikon lähellä. Kirsikkaperhonen on voinut muodostaa vakituisen kannan Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla 1930- ja 1940-luvuilla; talvehtineita yksilöitä nähtiin Kaakkois-Suomessa 1980-luvulla.