Idänhäränsilmä on yksivärisen harmaanruskea Satyrinae-alaheimon perhonen kuumilla, kuivilla aromaisilla paikoilla; naaraalla on kaksi mustaa silmätäplää etusiivessä. Sitä tavataan Pohjois-Portugalista ja Espanjasta Etelä-Ranskan ja Alppien kautta Itä-Eurooppaan, Baltiaan ja Keski-Aasiaan.
Kuumat, kuivat, aromaiset tai pensaikkoiset ruohikkopaikat, usein kallioiden seassa.
Tuntomerkit
Siipiväli 36–42 mm. Yläpinta on harmaanruskea. Sukupuolet eroavat selvästi: koiraalla on etusiiven yläpinnalla tuoksusuomujen laikku, kun taas naaraalla on kaksi mustaa silmätäplää etusiivessä. Maassa siivet suljettuina levätessään se on erittäin hyvin naamioitunut.
Samannäköiset lajit
Tummahäränsilmä on suurempi, ja sen naaraalla on laaja oranssi laikku, jossa on vain yksi silmätäplä etusiiven kärjen lähellä.
Biologia
Naaras kiinnittää melko suuret munat heiniin, kuten nurmikoihin (Poa), nataheiniin (Festuca) tai Bromus erectus -heinään. Vihreällä toukalla on kylkijuova, joka on ylhäältä punainen ja alhaalta valkoinen. Yksi sukupolvi vuodessa. Aikuiset lentävät nopeasti ja matalalla maan yllä ja käyvät mielellään Scabiosa-lajeilla.
Tiedot maittain
Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.
Tilanne tässä maassaHarvinainen Saksassa2 (erittäin uhanalainen)51 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 0
Hhelmikuu: 0
Mmaaliskuu: 0
Hhuhtikuu: 0
Ttoukokuu: 0
Kkesäkuu: 6
Hheinäkuu: 25
Eelokuu: 20
Ssyyskuu: 0
Llokakuu: 0
Mmarraskuu: 0
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Saksa.
Lentoaika
Kesä–elokuussa, osin syyskuuhun asti, yhtenä sukupolvena.
Levinneisyys
Pohjois-Portugalista ja Espanjasta Etelä-Ranskan ja Alppien kautta Itä-Eurooppaan, Baltiaan ja Keski-Aasiaan; mannerilmaston laji. Saksassa luoteisraja kulkee suunnilleen Hampurin seudun kautta; suuremmat kannat ovat nykyään pääasiassa idässä.
Tilanne tässä maassaHyvin harvinainen vakituinen SuomessaVU (vaarantunut)
Lentoaika
Lentää heinä–elokuussa. Toukka talvehtii pienenä.
Levinneisyys
Hyvin harvalukuinen; sillä oli aiemmin vakituinen paikallinen kanta Etelä-Suomessa. Virolahdella se havaittiin kolmena peräkkäisenä vuonna 1972–1974, ja jotkin yksilöt ovat saattaneet kehittyä Suomessa.