Lajiopas
Täpläperhoset

Hipparchia statilinus

Hipparchia statilinus

Hipparchia statilinus on lähes yksivärinen tummanruskea perhonen, jolla on kaksi mustaa silmätäplää etusiiven ulkoreunan lähellä. Se elää avoimissa metsissä hiekkamaalla Etelä- ja Keski-Euroopassa.

Hipparchia statilinus
Kuva: Charles J. Sharp · CC BY-SA 4.0

Esiintymismaat

Saksa

Elinympäristö

Avoimet metsät hiekkamaalla, erityisesti männiköt, sekä kuivat metsänreunat ja aukeat.

Tuntomerkit

Etusiiven pituus noin 22–28 mm; koko ja väri vaihtelevat melko paljon. Yläpinta on lähes yksivärinen tummanruskea. Etusiiven ulkoreunan lähellä on kaksi mustaa silmätäplää ja niiden välissä kaksi pienempää valkoista pistettä. Alapinta on voimakkaammin marmoroitu, ja siinä on vaaleanharmaa keskijuova ja reunan sisäpuolella tummanharmaa juova.

Samannäköiset lajit

Hietaheinäperhosella on yläpinnalla selvät okrankeltaiset juovat, joita Hipparchia statilinuksella ei juuri ole. Alapuolelta molemmat ovat samalla tavoin marmoroituja.

Biologia

Toukka syö heiniä, kuten lampaannataa (Festuca ovina), Poa annua -heinää ja Aira-suvun heiniä. Sitä tavataan heinäkuusta alkaen, ja se talvehtii ja koteloituu seuraavana vuonna touko- ja heinäkuun välillä. Naaraat kuoriutuvat noin kaksi viikkoa koiraita myöhemmin. Aikuiset istuutuvat mielellään hiekkapolkujen keskelle.

Tiedot maittain

Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.

Saksa

Tilanne tässä maassaHarvinainen Saksassa2 (erittäin uhanalainen)118 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
  1. tammikuu: 0
  2. helmikuu: 0
  3. maaliskuu: 0
  4. huhtikuu: 0
  5. toukokuu: 0
  6. kesäkuu: 1
  7. heinäkuu: 10
  8. elokuu: 92
  9. syyskuu: 15
  10. lokakuu: 0
  11. marraskuu: 0
  12. joulukuu: 0

Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Saksa.

Lentoaika

Heinä–syyskuussa. Naaraat ilmaantuvat noin kaksi viikkoa koiraiden jälkeen. Talvehtii toukkana.

Levinneisyys

Pohjois-Afrikasta ja Iberiasta Länsi- ja Keski-Euroopan kautta Itämerelle sekä Etelä-Euroopan kautta Etelä-Venäjälle ja Vähään-Aasiaan. Pirstaleinen ja paikoin hävinnyt Keski-Euroopassa; Saksassa tavataan vain paikoittain idässä.