Lajiopas
Sinisiipiset

Huhtasinisiipi

Aricia nicias

Huhtasinisiipi on pieni sinisiipi, jonka koiras on vaalea, lähes turkoosinsininen ja jolla on leveä, selväpiirteinen tumma reunus, kun taas naaras on ruskea. Paras tuntomerkki on takasiiven alapinnan pitkä valkoinen kiila. Se esiintyy laikuittain Pyreneillä, Alpeilla, Fennoskandiassa, Uralilla ja Altailla.

Huhtasinisiipi
Kuva: Gert Ellström · CC BY-SA 3.0

Esiintymismaat

NorjaRuotsiSuomi

Elinympäristö

Avoimet, kukkarikkaat niityt, joilla on runsaasti metsäkurjenpolvea, erityisesti vanhat heinäniityt ja laitumet, usein kalkkirikkaalla maalla, sekä pientareet, hylätyt maat, voimajohtokadut ja tienvarret metsissä ja jokilaaksoissa.

Tuntomerkit

Siipiväli 25–28 mm. Koiraan yläpinta on vaalean vihertävänsininen tai lähes turkoosi, ja siinä on leveä, selväpiirteinen tummanruskea tai musta reunus. Naaras on yksivärisen ruskea, korkeintaan tyvessä hieman sinistä. Alapinta on vaaleanharmaa tai keltaisenharmaa, ja siinä on pieniä tummia täpliä kapeissa valkoisissa renkaissa, himmeitä kuunsirppimaisia reunatäpliä ja siiven tyvessä tumma sinimusta laikku. Pitkä valkoinen kiila kulkee takasiiven reunasta keskiosan poikki ja ulottuu keskitäplän yli.

Samannäköiset lajit

Ruskosinisiipi lentää usein samoilla paikoilla, ja erityisesti naaraat ovat samannäköisiä. Sen takasiiven alapinnan valkoinen kiila yltää vain keskitäplään, kun taas huhtasinisiivellä se ulottuu sen yli. Ruskosinisiipi lentää myös hieman aikaisemmin.

Biologia

Toukka syö pääasiassa metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum), ja naaraat munivat kuihtuville lehdille. Laji talvehtii munana. Aikuiset käyvät ahkerasti kukilla ja pysyttelevät niittyjen kukkarikkaimmilla osilla. Se tarvitsee muutakin kuin runsaasti ravintokasveja ja häviää, kun niityt lannoitetaan ja niitetään voimakkaasti tai kun vanhat niityt kasvavat umpeen.

Tiedot maittain

Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.

Norja

Tilanne tässä maassaUhanalainen NorjassaEN (erittäin uhanalainen)132 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
  1. tammikuu: 0
  2. helmikuu: 0
  3. maaliskuu: 0
  4. huhtikuu: 0
  5. toukokuu: 0
  6. kesäkuu: 0
  7. heinäkuu: 90
  8. elokuu: 7
  9. syyskuu: 0
  10. lokakuu: 0
  11. marraskuu: 0
  12. joulukuu: 0

Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Norja.

Lentoaika

Lentoaika on kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin.

Levinneisyys

Norjan ensimmäinen löytö tehtiin Trysilissä vuonna 2006 (maassa havaittu päiväperhoslaji nro 99), eikä lajia ole vielä löydetty tuon kunnan ulkopuolelta – mutta se on löydetty siellä useilta paikoilta, ja hyvä populaatio havaittiin vuonna 2024. Luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) rajoittuneen levinneisyysalueen ja elinympäristön laadun jatkuvan heikkenemisen vuoksi.

Ruotsi

Tilanne tässä maassaHarvinainen RuotsissaVU (vaarantunut)1 988 kirjattua havaintoa

Lentoaika

Lentoaika on kesäkuun viimeisistä päivistä elokuun puoliväliin.

Levinneisyys

Ruotsissa Pohjois-Västmanlandista ja Upplandista Dalarnan sekä koko Norrlandin metsäisten alankojen ja rannikkoseutujen kautta Norrbottenin ja Lycksele lappmarkiin; puuttuu Värmlandista ja Norjasta. Maailmanlaajuinen levinneisyys koostuu eristyneistä alueista Itä-Pyreneillä, Alpeilla, Fennoskandiassa, Uralilla ja Altaissa.

Suomi

Tilanne tässä maassaHarvinainen vakituinen SuomessaVU (vaarantunut)229 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
  1. tammikuu: 0
  2. helmikuu: 0
  3. maaliskuu: 0
  4. huhtikuu: 0
  5. toukokuu: 0
  6. kesäkuu: 25
  7. heinäkuu: 177
  8. elokuu: 27
  9. syyskuu: 0
  10. lokakuu: 0
  11. marraskuu: 0
  12. joulukuu: 0

Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Suomi.

Lentoaika

Lentää heinäkuussa. Toukka talvehtii puolikasvuisena.

Levinneisyys

Pääasiallinen levinneisyysalue kaartaa Etelä-Savosta Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun kautta Perämeren pohjukkaan; lisäksi on erillinen kanta Etelä-Pohjanmaalla. Yleisin Kainuussa ja Kemin–Tornion alueella.