Pyrgus armoricanus on pieni, mustanruskeasta harmaaseen vaihteleva kirjosiipi, jonka siivissä on valkoisia täpliä, etusiivessä selviä ja takasiivessä sumeampia. Sitä tavataan Etelä- ja Keski-Euroopassa pohjoiseen Etelä-Skandinaviaan asti.
Lämpimät, avoimet, lannoittamattomat ja usein kalkkipitoiset niityt, joilla on matala kasvillisuus ja runsaasti mesikukkia, usein etelä- ja rannikkorinteillä, myös letot. Se on herkkä laiduntamisen tai niiton lopettamiselle, lannoitukselle ja uudelleenkostuttamiselle.
Tuntomerkit
Siipiväli 21–26 mm (etusiipi 12–14 mm). Yläpinta on mustanruskea tai harmaa, ja siinä on valkeanharmaita tai kellertävänharmaita karvoja. Etusiivessä on selviä mutta melko pieniä valkoisia täpliä; takasiivessä täplät ovat sumeampia ja harmahtavia, keskitäplä usein selvin. Takasiiven alapinta on vaalean olkivärinen, ja siinä on mustaa suomutusta ja valkoisia täpliä; valkoisen keskijuovan sisäreuna on tasainen ja juova on voimakkain soluissa 4–6, ja solussa 1c on pyöreä täplä. Naarailla on yläpinnalla vähemmän täpliä.
Samannäköiset lajit
Mansikkakirjosiipi on hyvin samanlainen, mutta sillä on selvemmät valkoiset täplät takasiivessä ja etusiiven reunaa pitkin pienten valkoisten täplien ketju. Tummakirjosiipeä, Pyrgus cirsii -lajia ja muita läheisiä sukulaisia on lähes mahdoton erottaa ulkoisesti; varma tunnistus edellyttää sukupuolielinten tutkimista.
Biologia
Toukka syö hanhikkeja, kuten Potentilla reptans-, Potentilla tabernaemontani- ja Potentilla recta -lajeja, sekä Filipendula vulgaris -kasvia. Munat munitaan paljaan maan viereisille kasveille. Toukka elää sammalkerroksessa kehrätyistä lehdistä tehdyssä teltassa ja talvehtii osin kasvaneena. Se kehittyy nopeasti, ja sillä on yleensä kaksi sukupolvea, kaukana pohjoisessa vain yksi. Se tarvitsee lämpimän mikroilmaston ja viettää paljon aikaa lämmitellen ja ruokaillen kukilla.
Tiedot maittain
Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.
Tilanne tässä maassaHarvinainen TanskassaLC (elinvoimainen)534 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 0
Hhelmikuu: 0
Mmaaliskuu: 0
Hhuhtikuu: 8
Ttoukokuu: 194
Kkesäkuu: 22
Hheinäkuu: 193
Eelokuu: 110
Ssyyskuu: 7
Llokakuu: 0
Mmarraskuu: 0
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Tanska.
Lentoaika
Pyrgus armoricanus lentää tavallisesti kahtena sukupolvena: ensimmäinen toukokuun puolivälistä kesäkuun loppuun ja toinen heinä–elokuussa.
Levinneisyys
Lajia on tavattu monin paikoin Länsi-Seelannissa ja Halsnæsin ympäristössä Koillis-Seelannissa. Viimeinen havainto Koillis-Seelannista oli yksittäinen yksilö, joka nähtiin Hyllingebjergillä Frederiksværkin lähellä vuonna 1987.
Tilanne tässä maassaHarvinainen RuotsissaVU (vaarantunut)544 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 0
Hhelmikuu: 0
Mmaaliskuu: 0
Hhuhtikuu: 0
Ttoukokuu: 50
Kkesäkuu: 39
Hheinäkuu: 73
Eelokuu: 133
Ssyyskuu: 5
Llokakuu: 0
Mmarraskuu: 0
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Ruotsi.
Lentoaika
Perhonen lentää kahtena sukupolvena: toukokuun jälkipuoliskolta kesäkuun puoliväliin ja uudelleen heinäkuun lopusta elokuun loppuun.
Levinneisyys
Esiintyminen Ruotsissa rajoittuu Kaakkois-Skooneen, painopisteenä Tomelillan ympäristö; suurin yksittäinen kanta on Hobjärsbackarnalla. Aiempien Sandhammarenin ja Kåsebergaåsenin kantojen uskotaan hävinneen.
Tilanne tässä maassaKohtalaisen yleinen Saksassa* (ei uhanalainen)2 064 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
Ttammikuu: 0
Hhelmikuu: 0
Mmaaliskuu: 0
Hhuhtikuu: 4
Ttoukokuu: 170
Kkesäkuu: 184
Hheinäkuu: 286
Eelokuu: 659
Ssyyskuu: 551
Llokakuu: 202
Mmarraskuu: 5
Jjoulukuu: 0
Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Saksa.
Lentoaika
Kaksi sukupolvea, toukokuun lopusta kesäkuun puoliväliin ja elokuun alusta syyskuun puoliväliin, lämpiminä vuosina osittainen kolmas. Pohjoisessa vain yksi sukupolvi kesä–heinäkuussa.
Levinneisyys
Etelä- ja Keski-Eurooppa Etelä-Skandinaviaan asti. Saksassa enimmäkseen pieninä, erillisinä kolonioina; tämä lämpöä rakastava laji levittäytyy ilmaston lämmetessä ja on nyt saavuttanut Itä-Vestfalin ja Etelä-Ala-Saksin.