Lajiopas
Täpläperhoset

Boloria dia

Boloria dia

Boloria dia on yksi pienimmistä hopeatäplistä: yläpinta on keltaisenoranssi ja mustatäpläinen, ja takasiiven alapinta on violetinruskea. Se elää suuressa osassa Eurooppaa ja idässä Kaukasuksen kautta Mongoliaan.

Boloria dia
Kuva: Hectonichus · CC BY-SA 3.0

Esiintymismaat

Saksa

Elinympäristö

Pääasiassa kuivat kalkkiniityt, myös hiekkaiset, ravinneköyhät niityt, avoimet metsät ja kesantopellot.

Tuntomerkit

Siipiväli 32–36 mm, siivet ovat melko pitkulaiset. Yläpinta on keltaisenoranssi ja siinä on mustia täpliä, ulkoreunan suuntainen rivi mustia pisteitä ja hienot mustat suonet; siipien reunat ovat hienosti valkomustakatkoiset. Takasiiven alapinta on tumman violetinruskea ja okra, ja siinä on kolme suurempaa ja muutama pienempi hopeatäplä, violetti juova sekä ruskeita, tummakeskisiä täpliä.

Samannäköiset lajit

Niittyhopeatäplä ja pursuhopeatäplä ovat suurempia, eikä niillä ole violetinruskeaa, violettijuovaista takasiiven alapintaa.

Biologia

Toukat syövät Viola hirta -lajia ja muita orvokkeja, mutta myös karhunvatukkaa (Rubus fruticosus), vadelmaa (Rubus idaeus) ja Prunella vulgaris -lajia. Munat munitaan varjossa kasvaville kasveille. Toukat ovat päiväaktiivisia ja talvehtivat puolikasvuisina. Ilmastosta riippuen sukupolvia on vuodessa yksi, kaksi tai jopa kolme.

Tiedot maittain

Yllä oleva kuvaus pätee kaikkialla. Tilanne, lentoaika ja levinneisyys koskevat vain valittua maata.

Saksa

Tilanne tässä maassaKohtalaisen yleinen Saksassa* (ei uhanalainen)4 441 kirjattua havaintoa
Havainnot kuukausittain
  1. tammikuu: 0
  2. helmikuu: 0
  3. maaliskuu: 6
  4. huhtikuu: 620
  5. toukokuu: 741
  6. kesäkuu: 722
  7. heinäkuu: 979
  8. elokuu: 1 079
  9. syyskuu: 289
  10. lokakuu: 3
  11. marraskuu: 0
  12. joulukuu: 0

Kirjatut havainnot vuoden kuukausien mukaan – Saksa.

Lentoaika

Huhtikuun lopusta kesäkuun puoliväliin ja heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin kahtena sukupolvena; viileillä paikoilla vain yksi, hyvillä paikoilla kolmas syys–lokakuussa.

Levinneisyys

Eurooppa Välimeren osia, Pohjois-Eurooppaa ja Brittein saaria lukuun ottamatta, itään Kaukasuksen kautta Mongoliaan, enimmäkseen 500–1 550 metrin korkeudessa. Saksassa etelässä edelleen ei harvinainen, pohjoisessa vain hajanainen ja yleensä pieninä määrinä.